Dr. Schüssler 1821 - 2021

200 vuotta Dr. Schüsslerin syntymästä

Elokuun lopulla 2021 saksalaisessa Bad Zwischenahnin kaupungissa järjestetään Dr. Schüssler -terveyspäivät. Tässä taajamassa syntyi 21.08.1821 Wilhelm Heinrich Schüssler, lääkäri, joka tunnisti keholle ominaisen soluprinsiipin.

Solu tutkimuksen keskipisteessä

Ajan hengessä 1800-luvun toisella puoliskolla solun merkitys terveyden ja hyvinvoinnin lähteenä oli päässyt tieteellisen tutkimuksen keskipisteeseen. Elettiin murroskautta, jossa vuosisatoja vallalla ollut kehonesteisiin keskittynyt lääketiede sai rinnalleen solun terveyden ympärille rakentuvan tieteellisen tutkimus- ja terapialähtökohdan.

Dr. Schüsslerin aikalainen, Berliinissä vaikuttanut biologi, lääkäri, patologi, poliitikko Dr. Rudolf Virchow (1821-1902) nosti tutkimuksissaan esiin solun sairauksia aiheuttavat epäpuhtaudet ravinnossa, vedessä ja ympäristössä. Hänen vaikutuksellaan hygienian merkitys tuli osaksi hyvinvoinnin ylläpitoa. Hänen aloitteestaan puhtaan veden saanti vesijohtoja pitkin sekä viemäröinnin järjestäminen tuli osaksi Berliinin kaupungin kehittämistoimia.

Toinen Dr. Schüsslerin aikalainen ja Dr. Virchowin opastuksessa tohtoriksi väitellyt lääkäri, mikrobiologi Robert Koch (1843-1910) puolestaan jatkoi tutkimustyötä mikrobiologiseen suuntaan. Hän sai vuonna 1905 lääketieteen Nobelin palkinnon tuberkuloosista parantumiseen johtaneesta tutkimuksestaan. Saksalaisesta troikasta Schüssler, Virchow, Koch – kansainvälisesti ajan hermolla olleisiin vaikuttajiin olisi aihetta lisätä myös ranskalainen kemisti, mikrobiologi Louis Pasteur (1822-1895) – Schüssler valitsi työnsä kohteeksi nimenomaan solun sisällä tapahtuvan luonnonmukaisen terveyden ylläpidon, jättäen ulkoisten ärsykkeiden tutkimisen kollegoilleen.

Solun sisäinen tasapaino

Dr. Schüssler pani tutkimuksissaan merkille soluun ulkoisesti vaikuttavan ärsykkeen – oli ärsyke sitten fyysinen, kemiallinen tai esim. stressistä johtuva – aiheuttavan solussa puolustusreaktion. Ensin solu vahvistuu vastustamaan ärsykettä, käyttäen tähän sisäisiä mineraalivarantojaan. Puolustustoimen jälkeen osa solun mineraalivarantoja on huvennut, ja solu siitä johtuen muuttunut. On siis tärkeää antaa solulle mahdollisuus täydentää varantojaan ja palautua alkuperäiseen hyvinvoivaan olotilaansa.

Dr. Schüsslerin lähtökohta oli tukea solujen luonnollista itseparannustoimintaa, sen sijaan että keinotekoisin ulkoisin ärsykkein lähdettäisiin horjuttamaan luonnollista tasapainoa. Tavoite on antaa solulle mahdollisuus pitää itsensä sisäisesti luonnollisessa tasapainossaan. Siihen solu tarvitsee mineraalit käyttöönsä solun sisälle. Dr. Schüssler kutsui tätä solun sisäiseen luonnolliseen mineraalitasapainoon tähtäävä menetelmää biokemiaksi, erottautuen täten muusta käytössä olevasta kemiallisesta vaikuttamisesta. Dr. Schüssler näki myös, että biokemialla tuetaan soluja luonnollisesti palautumaan muun kemian aiheuttamista haittavaikutuksista.

Osaaja ja näkijä

Biokemian isä, lääkäri, homeopaatti Dr. Schüssler (1821-1898) nousi maailman maineeseen onnistuttuaan pelastamaan lukuisia lapsia kurkkumädän seurauksilta kalium phosphoricum menetelmällään – aikana, jolloin antibiootteja ei vielä ollut käytössä. Tänäkin päivänä maailman tiukempien budjettien maissa infektiotaudeilta suojautumista tuetaan Dr. Schüsslerin menetelmällä vahvistaen organismin omien puolustusmekanismien – makrofaagien, luonnollisten tappajasolujen ja granulosyyttien – toimintaa.

Osin oman aikansa tutkimustuloksiin ja omissa potilaissaan tekemiinsä havaintoihin perustuen sekä osin intuitiivisesti tulevaisuuteen katsoen Dr. Schüssler loi pohjan soluprinsiipille, jonka osatekijät ovat kuluneiden vuosikymmenten aikana tulleet tieteellisesti todistetuiksi. Esimerkiksi Dr. Schüssler aikanaan päätteli sydämen rytmihäiriön perustuvan mineraali epätasapainoon sydänlihaksen soluissa, ja hän suositti käytettäväksi kalium phosphoricumia, saavuttaen hyviä tuloksia potilaissaan.

Vuonna 2004 julkaistussa artikkelissa todettiin stressin sulkevan kalium-ionien pääsyn sydänlihaksen soluihin ja sen puolestaan johtavan rytmihäiriöihin. Dr. Schüsslerin teoria ulkoisen ärsykkeen aiheuttamasta epätasapainosta solun sisällä tuli tältä osin todistetuksi nykymenetelmin. Hänen suosituksensa kalium phosphoricumin käytöstä osoittautuu luonnollisen lempeäksi tavaksi tukea solua omassa pyrkimyksessään häiriötekijöiden poistamiseksi.

Nykyiset tieteelliset tutkimusmenetelmät tuovat yhä useammin näyttöä sille, että Dr. Schüssler ja luonnollinen biokemia – soluprinsiippi – osoittautuvat tieteellisesti oikeiksi, vaikkei niitä aikanaan silloisin menetelmin todistetuksi saanutkaan.
Dr. Schüssler lienee 200 vuotta sitten syntynyt osaajaksi ja näkijäksi ja ollut paljon aikaansa edellä. – Tänään meille hyvä niin.

Urs Lüscher